Viherkalenterissa hortonomi Sinikka Neuvonen ja muut Vihervinkki-asiantuntijat antavat ajankohtaisia vinkkejä pihan ja puutarhan hoitoon. Katso myös kuukauden tärkeät tapahtumat.
Suruttomat siementäjät
Puutarhan ahkerimmat siementäjät täyttävät maanpinnan keväällä pikkutaimillaan, jos asiaan ei juuri nyt puututa tiukasti. Syyskesällä somasti kukkiva mäkimeirami on yrttitarhan kaunistus ja verraton maljakkokimppujen kukka. Se aukoo pieniä, vaaleanpunaisia huulikukkiaan pitkin loppukesää ja vetää puoleensa paljon kimalaisia ja perhosia. Kun vielä kukkien kuihduttua kasvi säilyttää kauniit, tummanpunaiset ja käpymäiset tukilehtien ryppäät röyhyissään, sitä ei hevin raaski leikata pois, ja niinpä se myös siementää vallattomasti ympärilleen. Toinen kelpo siementäjä on kamomilla, jota tuskin tarvitsee kahta kertaa kylvää kasvimaalle – se pysyy ja leviää omin voimin, jos vain kukkia ei kerätä ajoissa pois. Yksivuotinen kurkkuyrttikin tuottaa yhä uusia pikkutaimia kevääksi, samoin kehäkukka. Yrttimaan karkulainen on myös saksankirveli, jonka siementaimia löytyy takuuvarmasti, mikäli kukkalatvoja ei ole kesällä leikattu pois. Saksankirveli ja mäkimeirami ovat monivuotisia ja talvehtivat vaivatta puutarhassa.
Pikkutaimia on hyvä aina olla vähän saatavilla, mutta rajansa kaikella. Nyt on viisainta leikata kukkavarret pois ennen kuin siemenet ovat valmistuneet.
Aika jakaa raparperi
Syyskuun alussa on vielä hyvä aika nostaa ylös vanha raparperi tai ainakin lohkaista siitä osa uudistettavaksi. Kasvi on nyt turvallisesti lepotilassa ja sen nuutuneiden lehtien tilalla on voimakkaat, uudet uusiutumissilmut. Paksu juurakko jaetaan veitsellä tai terävällä lapiolla sopiviin osiin, joista kuhunkin pitäisi jäädä ainakin yksi silmu ja myös juuria. Kuolleet osat poistetaan. Jakotaimet istutetaan saman tien muhevaksi kunnostettuun kasvupaikkaan, jossa on hyvää, savensekaista multaa vähintään 40 senttiä paksulti. Reilu kastelu on myös tärkeää.
Parasta raparperissa ovat sen kevätsatoisuus ja pitkäikäisyys. Sama kasvi antaa satoa jopa vuosikymmenien ajan. Jakaminen uudistaa ja virkistää sitä mukavasti.
Talvivalkosipuli itusilmuista alkuun
Talvivalkosipulin viljelyyn tykästyneillä on pientä puuhaa aina talven tuloon saakka: sipulien sadonkorjuuta ja kuivattelua, itusilmujen talteen ottoa ja vielä kynsien istutteluakin. Välillä on hyvä uudistaa koko istukaskanta kasvattamalla pikkuruisista itusipuleista uudet sipulit. Tällä tavalla saadaan sipulit pysymään kohtuullisen hyvin jakautuvina eikä kynsistä tule liian muhkeita, kuten vanhemmiten voi istukasaineistolle käydä. Komeat kukkalatvat pikkusipuleineen korjataan samalla kuin sipulit nostetaan, ja syksyn mittaan ne hajoitetaan ja silmut istutetaan ulos taimilaatikkoon tai penkkiin parin sen syvyyteen ja muutaman sentin välein. Kahdessa vuodessa tällä tavoin saadaan uudet, komeat sipulit.
Pavuista oma siemenpankki
Korjaa talteen paljon siemeniä palkokasveista, kuten ruusu- ja härkäpavuista. Kuivata ne laakeilla vadeilla yhdessä kerroksessa ja pussita kuivina kierrätyspusseihin: askartele paperista liimapuikon kanssa ja kirjoita nimi päälle. Kuivat pavut ovat ihanaa askartelumateriaalia, ja niistähän saa myös ruokaa ja uusia taimiakin.
